KUNGFUTSELAISUUS

Kungfutselaisuudessa on viisi hyvettä: inhimmillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus.
Kungfutselaisuus samaistetaan yleensä uskontoon , mutta kungfutse perusti sen ihmisten kunnioittamista ja huomion ottamista opettavaksi opiksi.

Kungfutselaisuus historia

Kungfutsen elämä

•syntyi Kungfutsen elinaikana vuosina 551-479 eaa.

•nykyisen Kiinan valtion alueella sijaitsi useita toisiaan vastaan taistelevia kuningaskuntia

Kungfutselaisuus valtion virallisena oppina

•kungfutsen oppilaat vaalivat opettajansa henkistä perintöä tämän kuolemankin jälkeen.

•kiinan yhdistyessä vahvan johtajan alaisuuteen kungfutselaiset alkoivat vastustaa kovakouraisia hallintomenetelmiä, mikä johti kungfutselaisiin vainoon.

•muutamaa vuosikymmentä ennen ajanlaskun alkua suhtautuminen kungfutselaisuuteen muuttui selvästi, eikä siihen suhtauduttu enää vihamielisesti, vaan se kohotettiin valtion virallisen oppijärjestelmän asemaan.

• kungfutselaisuutta pitivät yllä virkamiehet, siellä ei ollut papistoa.

Kungfutsen patsas pyhäkössä.

Kungfutselaisuuden käsitys jumalasta

 

Kungfutse ei koskaan antanut kungfutselaisuudella selvää jumaluusoppia, vaan viittasi puheissaan ainoastaan "Taivaaseen". Kungfutsen tarkoitus ei ollut perustaa uutta uskontoa, vaan säilyttää ja varjella vanhoja tapoja ja perinteitä. Juuri jumaluusopin puuttumisella perustellaan kungfutselaisuuden olevan pikemminkin oppi kuin uskonto.
Kungfutse ei pyrkinyt romuttamaan keisarikuntia tai korvaamaan vanhoja tapoja, minkä vuoksi kungfutselaisuudessa on selviä jälkiä Kiinan kansanuskonnosta. Kiinan kansanuskon juurien voidaan katsoa olevan jo 1600-luvulta eaa. eli yli tuhat vuotta ennen Kungfutsen syntymää ja kansanuskonnon jumaluusopin samalta ajalta. Tällöin valtakuntaa johti pappiskuningas, jonka katsottiin olevan "Ylimmän hallitsijan" eli "Taivaan" (Tian) jälkeläinen.
Varhaisissa teksteissä "Taivaalla" tarkoitettiin hallitsijasuvun esi-isien asuinsijoja. Vallassa oleva hallitsija nautti aina Taivaan mandaattia, eli hallitsijan valtaoikeutta.
Kungfutse ei koskaan kyseenalaistanut näitä jumaluusoppeja, sillä hän keskittyi säilyttämään vanhoja tapoja ja opettamaan ihmisille moraalia. Kungfutselaisuudella ei siis ole selvää kantaa jumaluusoppiin, eikä se siis myönnä taikka kyseenalaista jumaluuden olemassaoloa. Kungfutselaisuudessa on kuitenkin olemassa vallalla oleva käsitys, jonka mukaan jumala tai jumalat eivät ainakaan puutu maailman asioihin.



Kungfutselaisuus tänään

Tänään kaikki on toisin. Noin 2500 vuotta sitten elänyt Kungfutse innoittaa nyt puolue-eliitin ohella elokuvantekijöitä, kirjailijoita, yritysjohtajia ja eri alojen tutkijoita.

 Jos joku erehtyi sanomaan jotakin myönteistä Kungfutsesta Maon aikaisessa Kiinassa, se merkitsi lähes varmaa kuolemaa. Kungfutse ja hänen ajatuksensa leimattiin pahimmaksi mahdolliseksi taantumuksellisuudeksi. Jokaisen itseään kunnioittaneen puolueen soturin piti vastustaa niitä kaikin mahdollisin tavoin.

Kungfutselaisuudessa esiintyy vieläkin Pyhät kirjat

Kungfutselaisuuden kaksi pyhää kirjaa ovat KERTOMUKSIA ja VIISI KLASSIKKOA

Kertomuksia

Kirjassa ovat Kungfutsen opetukset ja hänen elämänkatsomuksensa, jotka hänen oppilaansa tallensivat muistiinpanojaan vertailemalla.

Viisi kirjaa

Kungfutselainen opintie perustui Kiinan vanhan kirjallisuuden opiskeluun. Viiden klassikon uskotaan olevan Kungfutsen itsensä kokoamia.
Ensimmäinen kirja eli Laulujen kirja koostuu vanhoista runoista.
Rituaalien kirjaan on koottu vanhat käyttäytymisohjeet.
Muutosten kirja sisältää ennustussoppia ja uskomuksia.
Historian kirjaan sekä teokseen nimeltä Kevättä ja syksyä on koottu historiallisia tapauksia.
Alun perin teoksia oli luultavasti kuusi, mutta viimeinen eli Musiikin kirja on kadonnut.